Mosan Omat » Erikoishaastattelussa Emanuel Antener

Erikoishaastattelussa Emanuel Antener

14.11.2008 • Samuli Laukka

Emanuel Antener oli vahva Mosan karsintaturnauksessa: 2 ottelua, 6 maalia. Kuva: Olli Laukkanen

Sveitsin sarjan huippujoukkue Floorball Könizin ykköskentän vasen laituri Emanuel Antener kävi elokuussa Mosalla pelaamassa joukkueensa riveissä Euro cupin karsintaturnausta, jossa Könizin kohtalo oli jäädä Erän ja tsekkiläisen Vitkovicen jalkoihin kahdella 4–5-tappiolla.

Antener oli kuitenkin turnauksen tähti: kahdessa ottelussa yhteensä kuusi maalia teki laiturista karsintaturnauksen tehokkaimman pelurin.

Lokakuussa Antener oli katsomassa Sveitsin Winterthurissa Euro cupin lopputurnausta. Mosan Omat tavoitti Antenerin ja haastatteli häntä loka-marraskuun vaihteen kieppeillä. Tulos on alla.

Haastattelun jälkeen Antener on ehtinyt nousta jo Sveitsin liigan pistepörssin kärkeen tehoin 15+8=23 — ja Köniz Sveitsin liigan ykköspaikalle.

Emanuel, oliko oman maasi Wiler-Ersigenin sijoittuminen Euro cupissa toiseksi yllätys sinulle?
– Toisaalta oli, toisaalta ei ollut. Heillä on sveitsiläisittäin erittäin hyvä joukkue enkä yllättynyt heidän pääsystään välieriin, mutta olisin luullut heidän häviävän AIK:lle, Warbergille ja SSV:lle. Wiler on kuitenkin fyysisesti vahva joukkue, jota vastaan pelaaminen on vaikeaa mille tahansa joukkueelle maailmassa.

Näitkö Erän pelaavan? Miten Erä sinusta pärjästi EFC-lopputurnauksessa?
– Näin Erän pelaavan vain sijoitusottelussa viidennestä sijasta, jossa he pelasivat luovaa hyökkäyspeliä ja syöttelivät hyvin. Minusta heillä oli kuitenkin vaikeuksia laukaustensa kanssa. Isompi ongelma oli kuitenkin epäonni lohkojaossa. Ei ole mitenkään häpeällistä olla pääsemättä välieriin kahden maailman parhaan joukkueen, Warbergin ja SSV:n, takaa.

Keitä olisit valinnut turnauksen tähdistökentälliseen? Miksi? (Turnauksen tähdistökentällisessä maalia vartioi Wilerin Daniel Streit, puolustusta organisoivat AIK:n Peter Fischerström ja SSV:n Juha Kivilehto ja hyökkäyksestä vastasivat AIK:n Niklas Jihde sekä Wilerin Roger Gerber ja Lassi Vänttinen.)
– Minusta valinnat osuivat oikeaan. Jokainen tähdistöpelaajista esitti turnauksessa parasta osaamistaan. Lisäksi ihailin kaikkien Nilssonien esityksiä, etenkin Warbergin nuoren puolustajan Simonin sekä Karl-Johanin, joka ratkaisi sekä välierän että finaalin AIK:lle. Pronssiottelussa SSV:n hyökkäyksessä Mikael Järvi, Harri Fosten ja etenkin Santtu Manner pelasivat kaikki erinomaista salibandyä.

Suomalaiset olivat hyvin edustettuina turnauksen pistepörssin kärjessä (viisi pelaajaa TOP 10:ssä, kun mukaan lasketaan Wilerin Lassi Vänttinen), mutta suomalaisjoukkueet eivät menestyneet erityisen hyvin. Mistä luulet, että se johtuu?
– Minusta nuo asiat eivät liity suoraan toisiinsa. Toki paljon maaleja tekevällä joukkueella on hyvä mahdollisuus voittaa otteluita, mutta joukkueena toimiminen on silti paljon tärkeämpää. Suomalaisilla on usein loistavat yksilötaidot ja kyky tehdä maaleja ja tehopisteitä, mutta esimerkiksi SSV:n yksi ongelma välierässä Wileriä vastaan oli, että he lopettivat hyökkäämisen johtaessaan kahdella maalilla.

Sveitsin liigassa hävisitte kauden avausottelunne Wilerille mutta olette sittemmin voittaneet viisi peliä viidestä. Oletteko pelanneet hyvin?
– Olemme tyytyväisiä esityksiimme avaustappion jälkeen. Me emme pelanneet siinä ottelussa tasollamme, ja Wiler oli häikäisevän tehokas ja tasapainoinen. Sittemmin joukkueemme ja etenkin puolustuksemme on esiintynyt mainiosti ja olemme pystyneet parantamaan ottelu ottelulta. Mitä pidempään voittoputkemme jatkuu, sitä paremmaksi joukkuehenkemme ja itseluottamuksemme kasvaa.

Olet toisena pistepörssissä tehoilla 13+7=20. Oletko tyytyväinen omiin esityksiisi?
– Tärkeintä on että joukkue pelaa hyvin ja menestyy. Yritän parhaan kykyni mukaan auttaa joukkuetta kehittymään ja saavuttamaan tavoitteemme. Toistaiseksi voin olla tyytyväinen omiin esityksiini, vaikka voinkin kehittyä paljon monella osa-alueella.

Daniel Calebsson (ilmassa) ja Emanuel Antener (pallossa) muodostavat Könizin superduon. Kuva: Olli Laukkanen

Ketjukaverisi Daniel Calebsson johtaa Sveitsin liigan pistepörssiä, joten olette olleet tehokkaita. Oletteko kuitenkin kaivanneet Euro cup -karsintaturnauksen ”siipimiestänne” Stefan Kisslingiä, joka viettää syyskautta täällä Suomessa ja harjoittelee Erän liigajoukkueen kanssa? Kenen kanssa olette pelanneet?
– Totta kai kaipaamme ”Kise” Kisslingiä, joka on ollut tärkeä osa joukkuetta nopeutensa, fyysisen voimansa ja etenkin johtajuutensa vuoksi. Hänen ”korvaajansa”, 19-vuotias Dario Wälti on hienosti tasapainoittanut ketjumme peliä, varsinkin kun ottaa huomioon, että Dario pelaa ensimmäistä kauttaan joukkueessamme.

Näin jälkikäteen tarkastellen miten uskot Euro cup -karsintaturnauksen vaikuttaneen joukkueeseenne? Olitte varmasti pettyneitä tuloksiinne täällä Helsingissä, mutta onko kokemuksesta seurannut mitään hyvää?
– Olimme luonnollisesti pettyneitä, että emme selvinneet lopputurnaukseen, mutta oli hienoa nähdä, että olemme oikealla tiellä ja että pystyimme haastamaan tasapäisesti huippujoukkueet Suomesta ja Tsekistä. Turnaus oli nuorelle joukkueellemme tärkeä ja hyvä mahdollisuus parantaa joukkuehenkeämme. Uskon, että voimme kiittää karsintaturnausta ja siellä saamiamme kokemuksia siitä, että kautemme sarjassa on alkanut niin hyvin.

Huhutaan, että olet Erä-fani. Pitääkö se paikkansa? Kuinka ”löysit” Erän?
– En tunne Erää tarpeeksi voivani sanoa olevani oikea fani, mutta olen kyllä jonkinmoinen kannattaja. Kaikki alkoi vuoden 1999 Euro cup -lopputurnauksessa Bernissä, missä Erän naiset pelasivat. Olin silloin vielä lapsi ja paitsi että pidin joukkueen erikoista nimeä huvittavana, ihailin myös pelaajien teknisiä taitoja, esimerkiksi Anne Suomalaista ja hänen ilmaveivejään. Myöhemmin huomasin, että nuorten maajoukkueissa on aina paljon eräläisiä, ja koska nähdessäni heidän pelaavan pidin heidän pelityylistään, sympatiani Erää kohtaan jatkoivat elämäänsä. Ja kun näin Olli ”Olba” Oilingin pelaavan Sveitsissä, oli hienoa nähdä hänen pelaavan samalla tutulla tavalla.

Internetissä ei ole paljoakaan asiaa suomalaisesta salibandystä englanniksi, mutta onko mahdollista pysyä kärryillä siitä, mitä Suomessa tapahtuu?
– Se on vaikeaa mutta mahdollista. Sitä ei tietenkään ymmärrä paljoa suomenkielisistä teksteistä, mutta nimet, kuvat, päivämäärät ja tilastot kyllä ymmärtää. Ja jos haluan tietää lisää, koetan onkia tietoa muilla tavoin, esimerkiksi Sveitsissä pelaavilta suomalaisilta tai Suomessa pelanneilta sveitsiläisiltä, kuten Stefan Bürkiltä, joka pelasi Classicissa pari kautta sitten, tai Mario Scherreriltä, joka pelasi Gunnersissa.

Entäpä sitten Ruotsi? Voiko Ruotsin tapahtumia seurata? Ja miltä Ruotsin liiga näyttää sinun näkökulmastasi?
– Ruotsin liigaa on helpompi seurata monestakin syystä. Ruotsia pidetään yleisesti parhaana salibandymaana, joten se on kaiken keskipisteenä. Lisäksi Sveitsissä on paljon ruotsalaispelaajia, joilta kysyä Ruotsin tapahtumista. Ruotsin kieli on myös paljon lähempänä saksaa kuin suomi, ja ilman mitään ennakkotietojakin ruotsinkielisestä tekstistä on mahdollista ymmärtää riittävästi tajutakseen, mistä on juttu kertoo.

Tuttu näky: Antener maalilla ja pallo maalissa. Kuvan Erä-pakki Anssi Pärssinen on yksi Sveitsissä pelanneista suomalaisista. Kuva: Olli Laukkanen

Sveitsin liigassa on vuosien varrella lukuisia ulkomaalaispelaajia, mikä on eri tilanne kuin Suomessa. Vain harvat pelaajat ovat tulleet tänne. Miltä Suomen liiga vaikuttaa sinusta?
– Minusta suomalainen salibandy on enemmän tekniikkapainoitteista ja yksilötaitoja painotetaan enemmän kuin Sveitsissä. Täällä joukkue on aina keskiössä, enkä tarkoita tätä negatiivisena asiana Suomen kannalta. Yksilötaitojen kehittyminen parantaisi tietenkin sveitsiläistä salibandyä. Ja jos sveitsiläiset olisivat taitavampia, tarve hankkia ulkomaalaispelaajia varmaan pienenisi.

Mitä sveitsiläinen salibandy on mielestäsi oppinut ulkomaalaispelaajilta?
– Ulkomaiset huippupelaajat ovat auttaneet lajin kehittymistä monella tapaa. He jo itsessään parantavat joukkueita, mutta lisäksi he lisäävät kilpailua joukkueiden sisällä, mikä auttaa sveitsiläispelaajia kehittymään. Myös monet junioripelaajat ihailevat ulkomaalaisia tähtiä ja yrittävät oppia heidän pelityyliään. Ja koska huippupelaajat Ruotsista ovat erilaisia kuin huippupelaajat Suomesta ja huippupelaajat Suomesta ovat erilaisia kuin huippupelaajat Tsekistä, sveitsiläinen salibandy voi hyötyä heidän erilaisista pelityyleistään.

Oma ketjukaverisi on ulkomaalainen huippupelaaja eli ruotsalaistähti Daniel Calebsson. Millaista on ollut pelata hänen kanssaan?
– Kahden viime kauden aikana olen pelannut eniten David Blombergin kanssa, mikä oli minulle nuorena pelaajana uskomattoman hienoa. Opin häneltä todella paljon. Ja kun Calebsson sitten siirtyi viime kaudeksi Köniziin, oli käsittämättöntä päästä pelaamaan molempien kanssa samaan aikaan. Luulen, että se oli sitä mistä junioripelaavat unelmoivat.

Suomessa on puhuttu Ruotsin, Suomen ja Sveitsin joukkueiden taktisista eroista. Millaisena sinä näet nuo erot?
– Minusta erot ovat merkittävät. Ruotsissa ja Suomessa pelin taktisiin asioihin kiinnitetään enemmän huomiota ja pelaajien keskimääräinen ymmärrys pelistä ja taktiikoista on korkeampi, vaikka keskinäiset erot taktiikoissa ovatkin suuret. Minusta suomalainen salibandy keskittyy eniten hyökkäämiseen ja sen ajatteluun, kun taas Ruotsissa keskitytään pelin ja vastustajan kontrolloimiseen.

Euro cup -lopputurnauksessa finaaliin selvisivät AIK ja Wiler. ”Tulokset eivät valehtele”, sanotaan, mutta pelasivatko AIK ja Wiler sinusta turnauksen parasta salibandyä?
– AIK pelasi parasta salibandyä tasaisen korkealla tasolla, joten he epäilemättä ansaitsivat voittonsa. Paperilla Warbergilla ja SSV:llä oli parempi joukkue kuin Wilerillä, mutta Wilerin voimakasta ja tasapainoista puolustusta vastaan on minkä tahansa joukkueen vaikea pelata. Koska Wiler oli parhaimmillaan tärkeissä paikoissa eli alkulohkon ottelussa Tatrania ja välierässä SSV:tä vastaan jatkoajalla, he ansaitsivat päästä finaaliin.

Mikä on salibandyn tilanne Sveitsin urheilulajien joukossa? Miten salibandyä vähemmän tuntevat ihmiset yleisesti ottaen suhtautuvat salibandyyn?
– Salibandy on kolmanneksi eniten lisenssipelaajia houkutellut joukkuelaji 30 000 pelaajan voimin. Sitä pelataan usein kouluissa, joten jokainen lapsi tietää lajin. Aikuisten keskuudessa se tunnetaan toisinaan ”liikuntahallien jääkiekkona ilman luistimia”, joten heillä on kyllä jotain hajua mutta ei yksityiskohtaista ymmärrystä.
– Yksi ongelma on, että vain kolmeella alueella salibandyä pelataan huipputasolla. Bern (Wiler, Tigers, Köniz), Zürich (GC, Winterthur ja Dietlikon) ja Graubünden (Chur, Malans).
– Sen lisäksi Sveitsin liitto yrittää saada lisää median huomiota. Televisiossa on vain toisinaan ohjelmia, jossa salibandyä käsitellään, lähinnä pudotuspelien ja MM-kisojen aikaan. Printtimediassa lajin huomio kasvaa ja paikallisissa lehdissä lajilla on jo tiettyä arvostusta, mutta kansallisissa lehdissä ei niinkään.

Sveitsiläisen salibandymaailman aakkosia voi alkaa opetella nettisivustoilla floorball.ch sekä Unihockey.ch.

Jaa Facebookissa