Rickie Hyvärinen


Rickie Hyvärinen on ruotsinsuomalainen salibandypelaaja. Hyvärinen pelaa tällä hetkellä Storvreta IBK:ssa, mutta hän teki pitkän peliuran myös Caberio/Täbyssä vuodesta 2006 alkaen. Tätä ennen hän pelasi myös Råsundassa (2001 – 2004) ja Haningessa (2004 – 2005).

Rickie syntyi 28. elokuuta 1980 Ruotsin Hässelbyssä. Hyvärinen aloitti urheilu-uransa salibandyn parissa ruotsalaisessa Hässelby Hawkin seurassa, jossa hän pelasi aikansa ja kehittyi samalla salibandyn – jota Suomessa usein kutsutaan sählyksi – pelaajana teknisesti. Hänen lahjakkuutensa lajin parissa tuli esille nuoren pelaajan osallistuessa turnauksiin, ja jonkin ajan kuluttua Hyvärinen siirtyikin Råsunda IS -joukkueeseen. Hän pelasi välillä myös Haningessa puolen kauden verran, mutta palasi taas takaisin Råsundan joukkueeseen. Kyseessä on muuten sama joukkue, kuin Caperio/Täby, sillä Råsunda vaihtoi nimensä. Hyvärinen eteni erinomaisesti pelaajana Ruotsin salibandy-liigassa, ja kauden 2006-2007 aikana hän nousi pistepörssissä neljänneksi ja pudotuspelien vastaavassa pistepörssissä toiseksi.

Maajoukkuetasolla Hyvärinen on kuitenkin edustanut Suomea aina vuodesta 2003 alkaen. Hän oli pelannut Suomen salibandy-maajoukkueessa vuoteen 2008 mennessä jo yksitoista maaottelua. Ilo oli ylimmillään joulukuussa 2008, sillä silloin hän kuului myös maailmamestaruuden voittajajoukkueeseen. MM-turnauksessa 2008 hän teki myös loppuottelussa yhden maalin ja antoi useita maaleihin johtaneita syöttöjä – mukaan lukien ottelun ratkaisumaalin pelin jatkoajalla. Hyvärinen palkittiinkin ansaitusti loppuottelun parhaana pelaajana. Hänen ansionsa jatkuivat vuonna 2010, jolloin hänet valittiin Ruotsissa vuoden parhaaksi salibandypelaajaksi. Saman vuoden joulukuussa hänet valittiin myös maailman toiseksi parhaaksi pelaajaksi.

Salibandyn maailmanmestaruuskisat Suomessa 2020


Miesten salibandyn maailmanmestaruuskisat pidetään Suomessa jo muutaman vuoden kuluttua, vuonna 2020, jolloin tulee kuluneeksi tasan 10 vuotta maamme viimeksi isännöimistä salibandyn maailmanmestaruusmittelöistä miesten osalta. Viimeksi Suomi isännöi kisoja siis vuonna 2010, jolloin kotijoukkue taisteli menestyksekkäästi ja voitti pahimman kilpailijansa Ruotsin. Myös vuosituhannen alussa, vuonna 2002, Suomi toimi salibandyn maailmanmestaruuskisojen kotipaikkana. Kisojen lopputulema ei tuolloin kuitenkaan ollut yhtä voitokas kuin viimeisimmissä kotikisoissa, sillä loppuunmyydyllä Hartwall-Areenalla voiton vei Ruotsin joukkue. Kolmas kerta sanoo ehkä toden, eli ehkä vuonna 2020 nähdään, kumpi joukkueista on kovempi Suomen maaperällä

Suomen Salibandyliitto on ollut maamme valinnasta kisojen isännäksi luonnollisesti iloinen. Salibandyliiton puheenjohtaja Ismo Haaponiemi on puhunutkin paljon siitä, kuinka suuri merkitys miesten MM-kisoilla on ollut Suomessa paitsi salibandyväen yhdistämisessä, myös lajin tunnettuuden kasvattamisessa. Ja tämä varmasti pitääkin paikkansa, sillä onhan sama nähtävissä monien muidenkin lajien kohdalla, maasta riippumatta.

Salibandyn MM-kisoihin v. 2020 osallistuvat seuraavat maajoukkueet:

  • Ryhmä A: Viro, Saksa, Suomi, Sveitsi
  • Ryhmä B: Norja, Latvia, Ruotsi, Tsekki
  • Ryhmä C: Australia, Puola, Slovakia, Tanska
  • Ryhmä D: Thaimaa, Singapore, Yhdysvallat, Kanada

Ennakkosuosikkina matkaan lähtee itseoikeutetusti hallitseva mestari Ruotsi, mutta taulukot neljästä viime kisoista ovat tiukat: Suomi on voittanut 2008 ja 2010, Ruotsi taas 2012 ja 2014. Itse asiassa koko lajin historiassa ainoastaan Suomi ja Ruotsi ovat vieneet mestaruuden, muilla mailla ei ole paljon sananvaltaa kamppailuissa ollut. Seuraavan haastajaportaan Sveitsi ja Tšekki ovat tähän asti tyytyneet vain ahdistelemaan mestarijoukkueita.

Suurimmat salibandyottelut


Salibandyn suurimmat taistot käydään paitsi kansallisesti, myös kansainvälisesti. Ja kuten joka lajissa, ovat kansainväliset mittelöt yleensä vielä hiukan suurempia kuin kansalliset turnaukset. Lajin alkuperä on Ruotsissa, jossa se syntyi 60-70 -lukujen taitteessa kaveriporukoiden ideoimana hauskana ajanvietteenä. Tätä salibandy voi toki olla vieläkin, mutta se on kehittynyt myös kansainvälisellä tasollakin pelattavaksi, vakavasti otettavaksi urheilulajiksi. Sen verran koukuttavaa tämä kaveriporukoiden “sähläys” olikin, että tänä vuonna Kansainväliseen Salibandyliittoon kuuluu jo 60 jäsenmaata. Salibandya pelataan aina Afrikassa asti ja Aasiassakin pelille on olemassa jopa oma lajiliittonsa.

Salibandyn tärkeimmät kilpailut ovat maailmanmestaruuskilpailut, jotka järjestetään kerran kahdessa vuodessa. Miehet pelaavat maailmanmestaruudesta parillisina vuosina, kun naiset taas kamppailevat maailman parhaan joukkueen tittelistä parittomina vuosina. Euroopan tason kisoja taas on järjestetty kaksi kertaa, vuonna 1994 ja toisen kerran seuraavana vuonna 1995. Euroopan tasolla pelataan kuitenkin nykyäänkin turnauksia. Eurooppalaiset seurajoukkueet, jotka ovat voittaneet kotimaansa mestaruuden, osallistuvat yleensä Champions Cupiin, jossa ratkaistaan paras eurooppalainen joukkue. Tämä joukkue tunnettiin aiemmin myös nimellä Salibandyn Euroopan Cup.

Ensimmäisen kerran Euroopan mestaruudesta maanosan parhaiden seurajoukkueiden kesken pelattiin1993. Ensimmäisen seurajoukkueiden mestaruuden Suomeen toi Tapanilan Erä III naiset. Miehissä ensimmäinen oli HIFK.

Seurajoukkueet pelaavat Suomessa joka vuosi Suomen Cupia, joka on tunnettu Teho Cupinkin nimellä. Tähän turnaukseen voi osallistua joukkue kuin joukkue, eli tasolla ei ole väliä. Turnauksessa mukana voikin olla varsin vaihtelevaa kastia. Suomen Cup järjestettiin ensimmäisen kerran salibandykaudella 1988–1989, joten jo jonkin aikaa on Suomessakin pelattu titteleistä salibandyn osalta.

Salibandyn suomalaisia pelaajaprofiileja

florball 182508515

Salibandy on kasvattanut Suomessa suosiotaan huikeasti. Pelaajamäärä on noussut suositummaksi jalkapallon jälkeen ja salibandyn pelaajia löytyykin koko maasta jo noin 400 000. Lajia pelataan paitsi harrastusmielessä, myös omissa kilpailutason liigoissaan ja onpa Suomi mukana salibandyn lkansainvälisen tason kärkimittelöissäkin melko usein. Suomen Salibandyliiga r.y.:llä on lähes 900 jäsenseuraa ja se seuraa jalkapallosta tuttua kategoriointia F-junnuista maajoukkuetasoon, eli harrastusmahdollisuuksia on jo nuoresta lähtien, jos haluaa kehittyä lajissa. Miesten A-tason peliseuroja on 14 ja naisille saman tason seuroja löytyy 12.

Tunnettuja salibandyn pelaajia Suomessa ovat muun muassa Jyväskyläläisen Happeen Petri Kauko, Tamperelaisen Classicin Jussi Piha ja Turun TPS:n Jaakko Hautamäki.

Keski-Suomen niin sanotussa “Hirviryhmässä” on käynyt vilkas pelaajaliikenne viime aikoina, mutta maakunnan salibandyn suuri poika Petri Kauko on ollut jyväskyläläisseura Happeen avainpelaaja jo useita kausia. Kauko pelaa Happeessa keskushyökkääjänä pelinumerolla 10.

Tamperelaisjoukkue Classicin kapteeni Jussi Piha vetää salibandyn Suomen cupin kaikkien aikojen menestyksekkäintä joukkuetta, ei siis ihme, että häntä pidetäänkin yhtenä parhaista suomalaisista salibandyn pelaajista. Viime vuonnakin Suomenmestaruuden vieneen joukkueen kippari pelasi aikoinaan kilpailijaseura Oilersin riveissä, mutta vuonna 2013 Piha aloitti uransa Classicissa. Piha on profiloitunut samettikätisillä syötöillään.

Turusta tulee TPS ja sen riveissä hyökkäävä Jaakko Hautamäki. Hurjia tehoja vuodesta toiseen Varsinais-Suomen porukoissa iskenyt keskushyökkääjä on valmiina nappaamaan suuren roolin TPS:n mustavalkoisten hyökkäyksessä.

Storvreta IBK

shutterstock_97508732

Ruotsissa salibandy on jo saavuttanut jääkiekon ja jalkapallon tavoin kansallisurheilun aseman. Ruotsin salibandymaajoukkue on pelannut MM-finaaleissa siitä lähtine kun salibandyn maailmanmestaruudesta aloitettiin pelaamaan. Eikä ihme, sillä Ruotsin oma kotimaan liiga tuottaa maailmanluokan pelaajia vuodesta toiseen.

Storvreta IBK on Ruotsin salibandyn yksi tunnetuimmista seuroista. Seura on tuonut kotiin viimeisen viiden kauden aikana kolme mestaruutta joista viimeisin on vuodelta 2012. Viimeiset kaksi vuotta Storvreta IBK on taistellut IBF Falun kanssa Ruotsin herruudesta eikä ole ihme, että Ruotsin maajoukkueen riveistä löytyy näiden kahden joukkueen kaikki parhaat pelaajat.

Mainittakoon kuitenkin erittäin mielenkiintoinen fakta suomalaisten silmin. Nimittäin Strovreta IBK joukkueen kapteenina toimii Suomen salibandyn ja ehkä jopa maailman salibandyn silmissä kaikkien aikojen paras pelaaja, Mika Kohonen. Viisi kertaa maailman parhaaksi pelaajaksi valittu Kohonen on myös Ruotsin salibandysarjan paras maalintekijä. Kohonen aloitti menestyksekkään uransa Happeesta, josta voit lukea lisää artikkelistamme Happee Jyväskylä.

Ruotsin salibandyn taso on niin laadukas että enemmän tai vähemmän jokaisella joukkueella on mahdollisuus taistella mitalisijoista. Storvreta IBK ei ole suuren kaupungin joukkue, mutta koska Ruotsin salibandyperinteet sekä junioritoiminta ovat korkeasti arvostettuja, pienten paikkakuntien joukkueet vetävät puoleensa hyviä pelaajia niin kotimaasta kuin ulkomailta.

Viime kauden hävitty finaalisarja kaivertaa varmasti joukkueen sekä Kohosen mieltä. Palaako Strovreta takaisin mestaruuskantaan? Hyvin todennäköisesti.

Happee Jyväskylä

shutterstock_2886788

Salibandyn suosio näkyy usein parhaiten yliopistokaupungeissa. Tämän teorian mukaan Jyväskylän Happeen pitäisi olla yksi Suomen parhaista. Ja todellisuudessa tämä pitää ehdottomasti paikkansa.

Kaksi kertaa peräkkäin Salibandyliigan finaaleissa kahden viimeisen vuoden aikana pelannut Jyväskylän Happee perustettiin vuonna 1989. Viime kaudella (2014-15) Happee vei nimiinsä runkosarjan mestaruuden, mutta finaaleissa pureskeltiin tappion katkeraa kalkkia häviämällä Seinäjoen SPV:lle. Mutta hyväksi onneksi kauden 2013-14 mestaruus ja samalla seurahistorian ensimmäinen Suomen mestaruus lämmittää vielä mieltä, ottaen huomioon kaksi finaalisarjaa kahden vuoden aikana.

Naisten puolella Happee on vielä Tampereen Classicin varjossa, sillä naisten joukkueelta puuttuu vielä se kirkkain eli Suomen mestaruusmitali. Kaudella 2009 naiset voittivat hopeaa ja kaudella 2012 kotiin vietiin Suomen Cupin mestaruus. Toisin sanoen naisten joukkueesta ei puutu potentiaalia. Valmentajien (Välimaa & Lötjönen) pitää puristaa joukkueesta vielä enemmän irti, mikäli Happee haluaa haastaa Tampereen Classicin Suomen naisten salibandyn hallitsijana.

Miesten joukkueesta kannattaa laittaa muistiin esimerkiksi kapteeni Petri Kauko sekä maajoukkuetta edustava Jami Manninen. Naisten puolella suurennuslasin kanssa kannattaa katsoa Iina Autiota, Kati Salmista sekä Viivi Laitista. Älkäämme unohtako Happeen junioritoimintaa, sillä sekä pojat että tytöt pelaavat ikäluokkiensa SM-sarjoissa.

Happee lähtee uuteen kauteen entistä nälkäisempänä ja erityisesti miesten edustusjoukkue haluaa palata ensi vuonna mestaruuskantaan. Nälkähän kasvaa syödessään ja Jyväskylässä ollaan nälkäisiä mestaruuksien perään!